Luonto ruostuu

Kauppakatu 12, Kuopio, 2.12.-28.12.2009
Ihminen on vaikuttanut luontoon luultavasti peruuttamattomasti. Ympäristömme on
moninpaikoin saastunut erilaisin myrkyin. Hiilenpoltto on ilmeisesti lämmittänyt
ilmastoa ja ydinvoima on tuottanut merkittävät määrät myrkyllistä ydinjätettä.
Ihmisen henkinen ruostuminen näkyy mm. erilaisina huumeina, välinpitämättömyyden
lisääntymisenä ja rahan asettamisena ihmisyyden edelle. Ihmisiä heitetään
työttömiksi kevein perustein ja vanhukset jätetään laitosten nurkkiin
mätänemään. Loput onnettomat raatavat rahan orjina pitkää päivää eläkkeelle
asti, jos kestävät hengissä niin kauan.
Erilaiset akuutit ja krooniset taudit ja sairaudet rappeuttavat ihmisten
terveyttä niin henkisesti kuin ruumiillisestikin. Liika työpaine lisää
masennuksia ja itsemurhia. Saastunut ilma tuhoaa hengityselimet.
Luonto ruostuu muutenkin. Entropia ja kaikenlainen muu rappeutuminen kuuluu
asiaan osana luonnon kiertokulkua. Ihminen kuuluu kaikesta huolimatta luontoon.
Onko ihmisen omien päästöjen aiheuttamat tuhot osana luonnollista rappeutumista.
Jos ihmiskunta kuolee sukupuuttoon, tuleeko tilalle parempi ihminen? Luonto
ruostuu, mutta niin ruostuu ihminenkin!